Pitkästä aikaa täällä taas.
Tauko ei suinkaan ole tarkoittanut sitä, ettei olisi mitään kerrottavaa.
Päinvastoin.
Joskus niinkin paljon, ettei saa oikein kiinni kokonaisuudesta.
Kesän aikana olen tehnyt taas kevättä enemmän ryhmäliikunnan ohjausta.
Ja olen nauttinut siitä täysin siemauksin.
Ensimmäisen aerobic-tuntini ohjasin syksyllä 2003. Noin kahdeksan vuotta sitten. En muista tuosta tuosta tunnista paljoa. Paitsi koreografian. Ja sen muistankin täydellisesti. Aloittelevana ohjaajana treenasin sarjaa päiväkausia omassa huoneessani. Hiki päässä, samaa biisiä jankaten, repeat –nappia kuluttaen. Niin, että muu perhe oli tulla hulluksi. Oma ajatus ohjaajan työstä oli kuitenkin siinä vaiheessa se, että jos en osaa sarjaa täydellisesti, niin minusta ei ole ohjaajaksi. Muita asioita en edes ehtinyt ajatella… Mutta auta armias jos askeleet menevät väärin ensimmäisellä tunnilla. Siitä ei Kälviän naisvoimistelijat tykkäisi. Se olisi tälle tytölle ”Kiitos ja näkemiin. Hyvää loppuelämää.” Näin Minä ajattelin.
Jotain tuli kuitenkin ehkä tehtyä oikein ja itsestäkin se tuntui hyvälle, kun ohjaan kerran edelleen. Askelista ja koreografioista en jaksa enää ottaa liikaa paineita. Olen sitä mieltä, että jos aina ohjaisi kaikki tasan suunnitelman mukaan, olisivat tunnit usein aika tylsiä. Ja koska oma pelisilmä asiakkaiden, tuntien ja oman toiminnan suhteen on koulutusten ja vuosien varrella kehittynyt, niin en koe että niistä pitäisi paineita liikaa ottaakaan.
Ohjaajan rooli on laajempi kokonaisuus, kuin mitä voisi kuvitella. Sen olen oppinut tuosta vuodesta 2003 lähtien. Ja muistan sen joka kerta, kun asetan mikkivyön lanteille ja kuulen ääneni salissa. Liikkeiden opettaminen, näyttäminen, sanallisten ohjeiden antaminen, fiiliksen nostattaminen ja esiintyminen. Nämä ovat tärkeitä piirteitä ohjaajassa. Mutta mikä erottaa hyvän ohjaajan erinomaisesta? Siinäpä vasta kysymys. Jokainen vastaaja ja asiakas vastaisi tähän todennäköisesti eri tavalla.
Kuitenkin… Jos ajatellaan niin päin, että miksi asiakkaat saapuvat jumpalle? Heillä on yleensä jokin tavoite. Maali ja päämäärä, mitä kohti he pyrkivät. He tekevät töitä tavoitteensa eteen (mm.saapuvat ko.tunnille). He haluavat apua tavoitteen saavuttamiseen. Ja tässä vaiheessa ohjaaja astuu kehiin. Ohjaajan tehtävä on viedä asiakasta tavoitetta kohti.
Kun asiakas tunnin jälkeen tulee kysymään liikunnasta, liikkeistä, kertomaan omista tuntemuksista ja avaa sinulle omia ajatuksia, on ensisijaisen tärkeää kuunnella ja olla asiakkaan tukena. Ilman riittävää koulutusta ja oma-aloitteisuutta en tietäisi mitä tehdä tai sanoa. On huomattavasti helpompi seistä omien sanojen ja tekojen takana, kun tietää mitä tekee, teettää ja suustansa päästää.
Kyse ei suinkaan ole Seuraa johtajaa –leikistä. Se nostaako asiakas oikean käden ylös, vaikka koreografiassa lukisi vasen, on vähemmän tärkeää kuin se, että käsi yleensäkin NOUSEE ylös. Motivointi ja perusteleminen pitää ihmisen liikkeessä. Hetken aikaa kaikki jaksavat tehdä ohjaajan ohjeiden mukaan asioita, mutta entäs kun sohva ja salkkarit houkuttelevat enemmän kuin jumppaan lähtö? Silloin ratkaisee se, onko ohjaaja kertonut MIKSI teemme näin!
Myös Personal Trainerin työssä kohtaamme näitä asioita usein. Ja vaikka ryhmäliikunnanohjaajan ja Personal Trainerin työssä on eroja, yhdistää näitä molempia aloja kuitenkin ihmiset ja heidän tukeminen. Ryhmäliikunnanohjaajan työtä tekevä Personal Trainer on kullanarvoinen sekä asiakkaille, että myös Personal Trainerille itselleen, sillä se mahdollistaa asiakkaan kokonaisvaltaisen tukemisen sekä Personal Trainer -yrittäjälle itselleen potentiaalisten asiakkaiden kohtaamisen.
Huh. Tulipas taas avauduttua tästä(kin) asiasta. Kiitos ja anteeksi.
Jos haluat kurkistaa ensimmäisen aerobic-sarjani musiikkiin, kannattaa avata seuraava linkki: http://www.youtube.com/watch?v=dp6pakCggX8
Adrenaline is all you need, baby !
-Heli-
