Tarkkailija

Istuskelen juuri nyt Helsinki-Vantaan lentokentällä. Eilen ja tänään oli työpäivä täällä pääkaupunkiseudulla ja nyt pian olen lähdössä Oulua kohti, jossa odottaakin muutama asiakastapaaminen. Eilen herätys oli klo 4.20, josta kohti lentokenttää ja Helsinkiä.

Eilen kävin työjuttujen jälkeen illalla ystävän luona, joka lupasi kokata minulle, joten kieltäytyminen kovan kiireenkään alla ei vaan ollut mahdollista. (A man's gotta eat, you know.) Kiiruhdin siis töistä työkaverin kyydissä toisen työkaverin kämpille, tsekkasin sähköpostin, raapustin muutamat kunto-ohjelmat, vaatteet vaihtoon, kävellen junalle, junalla keskustaan kauppaan ja kaupasta metroasemalle, metrosta busiin ja bussista kävellen kaverin luo. Kylläpäs päivällinen tulikin tarpeeseen. 

Metroasemalla oli kuitenkin jotain varsin epätavallista ainakin minulle. Metro oli myöhässä. Kokonaiset 11 minuuttia ! Vaikka itse en asukaan Helsingissä, niin silti sitä on tottunut että julkisilla pääsee koko ajan eteenpäin. Jos myöhästyt jostain, niin voit olla varma että odottaa pitää korkeintaan 5 minuuttia, kun seuraava kyyti jo saapuu. 

Ihmisiä alkoi olla jo aika paljon, kaikilla ihmettelevät kasvot  ja kiireisimmillä tuskalliset ilmeet. Minua harmitti oikeastaan vain se, että nälkä alkoi olla jo kova ja kaverillekin sanoin että tulen mahdollisimman nopeasti. 

Minusta on ihanaa katsella ihmisiä. Erilaisia tilanteita, ihmisten ilmeitä, käyttäytymistä ja eleitä. Sanaton viestintä kertoo yleensä paljon enemmän kuin sanallinen. Jossain vaiheessa päätin laittaa uuden iPod shuffleni päälle ja kuulokkeet korviin. Koin tilaisuuteni koittaneen. Kuuntelin rauhallista musiikkia ja katselin ympärilleni. Nuorta paria odottamassa metroa (taisivat olla ensitreffeillä), äiti ja tytär shoppailureissulta palanneena ja vanhempaa miestä ratkomassa sanaristikkoa, joka ihan selvästi yritti ottaa viereiseen rouvaan kontaktia, jotta voisi saada juttuseuraa tai ehkä jonkin ratkaisun ristikkoonsa. Rouva jatkoi maahan tuijottelua.

Ohjaajana ollaan usein esillä, äänessä ja liikkeessä. Ryhmäliikunnanohjaajana asiakkaiden edessä, innostamassa, opettamassa, motivoimassa ja jopa esiintymässä... Antamassa kaikkensa. Ja se on ihanaa se.

Sitten joskus taas on aivan ihanaa vain laittaa musiikki soimaan, seurata ihmisvilinää, sulautua massaan ja ostaa kukkakimppu ystävälle. 

Energistä kevättä kaikille.

Nyt tämä tarkkailija kiiruhtaa lennolle.