Joskus blogia kirjoittaessa tuntuu, että kannattaako kirjoittaa. "Tämäkin asia, kannattaakohan tätä nyt ikuistaa tänne nettiin?... Mitä ne musta oikein ajattelee... Loukkaantuuko joku tai ymmärtääkö väärin...?" Joskus on kuitenkin pakko vaan antaa asioiden tulla. Sanon usein, että olen nainen jolla ei ole salaisuuksia. En voi pitää asioita sisälläni, vaan jaan ilot, surut, murheet, turhautuneisuuden tai innostuneisuuden lähipiirilleni. Jokainen saa siitä kyllä osansa... Uskoisin.
Opiskeluaikoina muistan kuinka lehtorimme Heikki Hannola Rovaniemen AMK:sta sanoi meille: "Katsokaa ympärillenne. Täällä luokassa saattaa istua henkilö, jolle haette töihin tulevaisuudessa. Kannattaa siis miettiä kuinka opiskelette, käyttäydytte ja millaisen kuvan itsestänne annatte."
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, sanotaan. Ja olen aina uskonut tähän sanontaan ja pyrkinyt myös toimimaan sen mukaan. Uskon, että positiivinen ja miellyttävä käytös, asenne ja vaikkapa hymy maksavat itsensä takaisin vielä kymmenenkin vuoden päästä. "Life's like a box of chocolates, you never know what you're gonna get." Elä hetkessä, mutta muista että tämä päivä vaikuttaa myös huomiseen ja huominen ensi viikkoon. Ensivaikutelmankin voi tehdä vain kerran.
Muutaman kerran on minullakin tullut eteen tilanne, jossa muut olisivat odottaneet minulta valintaa: Kumman ystävän valitset? Kenen kanssa teet yhteistyötä? Missä salilla treenaat? Pari kertaa omat valintani ovat suututtaneetkin muita, mutta en ole tapojani muuttanut. Olen edelleen ystävä molempien henkilöiden kanssa, jotka eivät voi sietää toisiaan, vaikka siinä hetkessä tuntui olevan liki mahdotonta että toisen ystävän vihamies voisi olla minun ystäväni. Teen edelleen yhteistyötä useampien tahojen kanssa, jotka ovat toistensa "kilpailijoita" ja treenaan siellä missä se parhaimmalta tuntuu tai aikatauluun sopii. Deal with it. I know I will.
Haluaisin uskoa, että voi elää onnellisesti ilman että pitää "valita puolta" tai poltella siltoja takanaan. Haluaisin elää niin, että mitä tai ketä tahansa eteen tuleekaan, voin olla varma siitä, että olen toiminut niin, että vihanpitoa ei ole tai uusille kokemuksille ja unelmien toteuttamiselle ei löydy esteitä. Vielä tähän loppuun Kiitos Jorelle, joka on entinen luokkakaverini ja tietysti myös hyvä ystävä. Kolme vuotta sitten Jore oli kehunut minua nykyiselle työnantajalleni.
Ja tässä sitä nyt ollaan. Ehkä jotain tuli tehtyä myös oikein.
Onnekasta, mutta yksinkertaista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti