Mulla hajosi auto. Kyllähän se söi naista. Olin juuri menossa starttaamaan uuden yritysryhmän ohjaustapaamista ja STOP. Auto sammahti. Ihan odottamatta. Onneksi ihana työkaveri Anu oli lähellä auton kera. Hengästyneenä, parin sadan metrin juoksupätkän ottaneena hain Anulta avaimet, jumppakamojen siirto autosta toiseen ja menoksi. Kaikki meni lopulta hyvin. Pientä säätämistä, mutta silti hyvä päivä.
Muutama päivä myöhemmin sain tuttavani kautta pyynnön tehdä hänen tutulleen kunto-ohjelman. Luonnollisesti olin mielissäni. Mahtavaa! Jälleen on joku päättänyt järkevöittää kuntoiluaan, aloittaa sen ja vieläpä pyytää siihen apua alan ihmiseltä. Asian edetessä selvisi kuitenkin, että henkilö ei halua maksaa ohjelmasta mitään. Jahas. Että näin.
Mietitäänpä.. Minkä hinnan asettaisin omalle hyvinvoinnilleni? Kuinka monta nollaa luvusta löytyisi? Kuinka paljon rahaa vuodessa tai kuukaudessa käytetään auton huoltoon? Vakuutuksiin? Puhelinlaskuihin? Jokunen vuosi sitten olisin saattanut kunto-ohjelmia ilmaiseksi tehdäkin puolitutuille, mutta en enää. Kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse? Jos autohuollon kaveri saa työstään palkan niin miksi en minäkin?
Miksi hyvinvointiin sijoitettu raha kirpaisee enemmän kuin parin tonnin huolto autolle? Omaan hyvinvointiin sijoitettu raha kun tulee korkojen kera aina takaisin. Sehän on paras sijoitus ikinä!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti