Mulla oli hyvä päivä tänään. Tavallinen, mutta hyvä. Aamu starttasi aamutreenillä: 30 min juoksua ja 15 min keskivartalo-setti. Bueno. Töissä tuntui, että asiakas sai juuri sitä mitä toivoikin. Töiden jälkeen hieman asioiden hoitelua ja pakkaamista tulevaa muuttoa varten (tämä muuten tapahtuu jo ihan rutiinilla), ruoanlaittoa ja kotihommia. Sitten vielä moottoripyörän selkään ja kuutamoa kohti. Mahtavaa!
Ennen ajelua mietin kuitenkin: Jäisikö vai lähtisikö? Ja päätin, että kyllä me lähdetään. Kamppeet niskaan ja menoksi! Toinen vaihtoehto olisi ollut jäädä sohvalle.
Myönnän, että olen välillä aikamoinen telsun tuijottaja. ”Ai että! Täydelliset naiset! Oih! Frendit! Tää on niin huippu jakso!” Nyt olen kuitenkin päättänyt nostaa ahterini sohvalta. En siksi, että töissä ja mediassakin on puhuttu istumisen piilevistä vaaroista, vaan myös sen takia että on paljon asioita mitä menetän sohvalla möllöttäessä. Vai muisteleeko joku muka viiden vuoden kuluttua, että ”Kylläpäs se vuosi 2011 olikin vaan hyvä vuosi kun silloin tuli telkkarista se ja se…”? Kysyn vaan.
Tietysti telkkarin katsominen on mukavaa ja tulee välillä ihan tarpeeseenkin, mutta itse olen nyt tehnyt henkilökohtaisen lupauksen vähentää sitä. Sen sijaan aion lisätä sellaisia asioita mistä tulen ja myös JÄÄN hyvälle tuulelle. Kuten vaikkapa tuo moottoripyörällä ajelu muruseni kanssa tai aiemmin mainitsemani aamutreeni. Kyllä tekee kutaa, ystävät hyvät.
Jonkun viisaan olen kuullut joskus sanovan: ”Harvemmin kehitymme missään, jos meillä ei ole kivaa sitä tehdessä. ” Tehdään siis sellaisia asioita mistä nautimme ja minkä muistamme vielä vuosienkin kuluttua.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti