Voihan nenä. Sain nyt luettua sen kirjan loppun. Kirjan nimi oli Kantapään kautta -kirja rohkeista epäonnistumisista (Piippo&Peltola, Tammi 2012). Luin sitä noin kappaleen päivässä. En siksi, että olisin hidas lukemaan (vaikka en mikään nopeakaan kyllä ole), vaan, koska tuntui, että haluan pitkittää nautintoa. Löytää kirjasta sanomaa jokaiseen päivään.
Pakko lainata tähän blogiini yksi kirjan tarinoista. Tässäpä yksi (liki) suora lainaus.
"Yhteiskunnan muutosnopeus kiihtyy ja se asettaa isoille organisaatioille, jopa valtioille, vaatimuksia reagoida nopeammin. Silloin epäonnistumisen riski kasvaa. Kun ympäristö muuttuu nopeammin, asioita menee huti koko ajan enemmän. Silloin kyvyn käsitellä epäonnistumisia pitäisi parantua. Epäonnistumista ei pidä yrittää minimoida, vaan sen käsittelyyn ja siitä oppimiseen täytyy panostaa."
"Hyvä esimerkki siitä löytyy Oulun yliopistollisesta sairaalasta. Johtava kirurgi Heikki Wiik on aloittanut siellä tradition nimeltä Mokaperjantai. Kirurgit katsovat perjantaisin auditoriossa videoita leikkauksista, jotka menevät pieleen. Se on ennennäkemätöntä alalla, jonne tullaan viidentoista vuoden koulutusputkesta töihin. Kirurgit ovat suunnilleen jumalasta seuraavia eikä virheiden tekeminen ole heille mahdollista."
"Tradition ansiosta hoitovirheiden määrä Oulussa on pudonnut dramaattisesti. Henkilöstö on tyytyväinen työpaikkaansa ja kirungit haluavat sinne töihin."
"Heikki Wiik näytti ensimmäisessä Mokaperjantaissa omia leikkauksiaan, missä hän oli mokannut. Kirurgit istuivat auditoriossa ja katsoivat, kun videolla pomo oli valmis leikkaamaan. Toiset miettivät, että älä vaan leikkaa siitä, älä, älä! Ja kaikki meni päin helvettiä. Toinen kirurgi vieressä mietti, että miten niin tosta ei saa leikata. Mähän leikkaan aina tosta."
Hyvä OYS - epäonnistumisista oppimisen edelläkävijä!
Kirja päättyy kysymykseen:
Nyt kun voimme tehdä ihan mitä tahansa, mitä aiomme tehdä?
Niinpä. Mitä aiomme tehdä?
En vielä tarkkaan tiedä omaa vastaustani tähän, mutta sen tiedän ainakin, että huomenna suuntaan kohti kirjastoa tekemään uusia löytöjä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti