Kevät on ollut haipakkaa. Melkein sama kenen kanssa
juttelet, niin saa kuulla ”On kyllä kauhee stressi. Ihan hir-vee kiire…” ja
ehkä muutama kirosanakin vielä siihen perään. Hmm. Niin. En voi kyllä kieltää,
ettenkö itse koskaan kiirettä valittaisi tai minullakin olisi huolia. Onhan sitä
ja onhan niitä. Mutta minkäs teet. Täällä sitä nyt eletään ja vielä monta vuotta olisi tarkoitus elelläkin.
Itselläni on ollut kevään aikana paljon uutta oppimista. On
uusia ohjelmistoja, uusia ihmisiä, uusia työtehtäviä ja omakotitalo, jonka piha herää eloon
näin keväällä. On mielenkiintoista katsoa mitä pihalla oikein tapahtuu. Jännityksellä miehen kanssa kiertelemme pihalla
ihmettelemässä, että "mikähän tämäkin kasvi on" tai "mitähän ne entiset asukkaat
tässäkin ovat oikein miettineet..." Uusia haasteita, uusia velvollisuuksia ja uusia asioita, jotka vaativat perehtymistä, niin töissä kuin vapaallakin.
Kyllähän sitä helposti voisi jämähtää kiireen, stressin ja
väsymyksen alle. Jos vain antaisi sen tapahtua. Itse olen pyrkinyt vastuun lisääntyessä lisäämään myös omaa energiaa löytämällä itselle uutta, mieluista tekemistä. Milloin oma-aloitteisesti, milloin jonkun toisen aloitteesta. Sellaisina päivinä, kun olo
on töissä tuntunut saamattomalta, olen löytänyt itseni koti-pihalta
istuttamassa kukkia, saamassa jotain uutta aikaan. Tai päivinä jolloin olen
kokenut itseni työpäivän aikana varsin tehokkaaksi, olen ehkä käyttänyt illan
lehtien lukemiseen, liikkumiseen tai ihan vaikkapa telkkarin hömppäsarjan seurassa.
Tärkeä työkaverini, Teemu, sanoi, että
eihän kukaan tykkää hypätä avantoon, mutta sen jälkeen on aina tosi virkeä olo.
Joskus siis vain kannattaa tehdä asiat toisin. Aina ei ”saamattomalta”
tuntuneen työpäivän päätteeksi kannata riutua sohvalla märehtimässä (ei ehkä
koskaan) tai ehkä joskus vain kannattaa tehdä jonkun toisen idean mukaan, vaikkei siitä itse heti
innostuisikaan. Voit löytää itsesi nautiskelemasta ihan uusista asioista!
