maanantai 23. tammikuuta 2012

Onnesta


  Elämä on jättiläismäinen maalarinkangas – heitä sille niin paljon maalia kuin voit. 

Aina välillä koen olevani itsekäs. Joskus tuntuu, 
että pitäisi sanoa itselle ” Koeta nyt hyvä nainen vähän malttaa. Asiathan on ihan hyvin. Deal with it.” Sitten toisaalta taas... Jos huomaa, että asiathan voisi olla paremmin, ne voisi tehdä paremmin, niin… Miksipä ei? Jos minä pystyn tähän, niin sitten pystyn. Ja totta vieköön, aion näyttää maailmalle, että minusta on moneksi!

Jos voit muuttaa asioita, tee se. Ellet voi, koeta kestää.

Olen aina ollut sitä mieltä, että jos ei joku asia toimi, niin se täytyy sitten pistää toimimaan, tavalla tai toisella. Kaikkeen ei tietenkään voi itse vaikuttaa, mutta aika moneen asiaan kyllä. Ja jos ei asia muutu, voi aina etsiä asian positiivisemman puolen. Kyllä se sieltä löytyy.

Jos mielit tulla onnelliseksi, jätä pois sanat ’kunpa vain’ ja korvaa ne sanoilla ’ensi kerralla’

Toisaalta uskon myös jonkin asteiseen kohtaloon. Asioilla nyt vain ON tapana lutviutua, tavalla tai toisella. Yleensä asiat kääntyvät parhain päin. Ei aina, mutta minä olen siinä mielessä ollut hyvin onnekas, että minunkin tähänastisen elämän varrelle on sattunut paljon mahtavia juttuja. Toki ikäviäkin, raskaita ja masentavia. Mutta ne on voitettu, kun on maltettu etsiä ratkaisua. Pitkään ja hartaasti. Antamatta periksi. Uskoen parempaan.

Ihmisen onnellisuus ei muodostu niinkään mahtavista onnen harppauksista, jollaisia sattuu harvoin, vaan pienistä edistysaskelista, joita tapahtuu joka päivä.

Ne pienet asiat. Iltatee ja vapaa lauantai. Peli-ilta ystävien kanssa. Hiihtolenkki auringonpaisteessa. Aamiainen vuoteeseen, vaikkei ole merkkipäivä. Ystävän halaus pitkästä aikaa. Kummitytön nauru ja tarttuva innostus.

Onni ei ole paikka johon saavutaan, vaan tapa matkustaa.

Forrest Gumpkin sen tiesi: Koskaan ei tiedä mitä elämältä saa. Ja se tekeekin tästä matkasta niin kovin jännittävän. Vielä on paljon tekemistä siinä, että osaan itsekin tätä neuvoa noudattaa, mutta en ota siitä liikaa paineita. Välillä pysähdyn ja sanon ääneen mitä ajattelen. Tulee mitä tulee. Jos haluan olla onnellinen, niin sitten olen. Herra Gumbin lisäksi myös eräs toinen viisas herra eli Muumipappa on sanonut: ”Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.” Joten ota! Joka päivä! Älä odota enää, vaan avaa silmäsi ja korvasi. Siellä se on, ehkä aivan nenäsi edessä. Minulla se on juuri nyt olohuoneessa, vanhoissa verkkareissaan, istumassa nojatuolissa. Nyt keitän hänelle iltateen ja tarjoilen sen muumimukista. Siellä, siellä se onni on.

Pelkään pahoin olevani parantumaton elämän rakastaja, elämän ihmettelijä ja seikkailija







0 kommenttia:

Lähetä kommentti